Teksti ilman kotoisia a- ja o- (siis ne pilkut ylapuolella) -kirjaimia, italialaisessa nappaimistossa ei niita ole.

Muuttomatka alkoi torstaina iltapaivalla, mutta Hollanti piti meita tiukasti otteessaan viimeiseen asti: istuimme ruuhkassa lahes kolme tuntia ja etenimme vajaat sata kilometria. Yoksi jaimme Trieriin Saksaan, vanhaan tuttuun viinitilan hotelliin, ja sielta jatkoimme matkaa perjantaina Baseliin Sveitsiin. Valilla tietysti juutuimme Ranskassa maalaistien ruuhkaan, mutta vain reiluksi puoleksi tunniksi - ei tuntunut missaan. Lauantaina ajoimme lukuisten tunneleiden lapi Italiaan Ispraan asti, mutta eipa viimeinenkaan patka ollut liian nopea, vaan istuimme yli kaksi tuntia odottamassa paasya 16 km pitkaan tunneliin. Saattoi olla juuri se sama, jossa belgialainen rekkakuski kolaroi vuosia sitten ja koko tunneli meni remonttiin, nyt kaytossa oli vain yksi kaista kumpaankiin suuntaan normaalin kahden sijasta.

Nyt asumme hotellissa keskiviikkoon asti, jolloin saamme kalustetun asunnon avaimet ja voimme lopultakin purkaa kaikki kassit ja nyssakat, nyt ne on tungettu hotellihuoneeseen ja osa on edelleen auton perassa.

Poika on matkustanut vallan ihmeellisen urheasti, ei ole valittanut eika paljon nitissytkaan, vaikka matkanteko on ollut hidasta ja turvaistuinkin hiostanut. Huolta on aiheuttanut vain se, etta tuovathan muuttomiehet ihan varmasti kaikki lelut uuteen kotiin.

Tanaan kavimme pienella kavelylla Ispran keskustassa -  hm - ja ihmettelimme hiljaista kylaa ja melkoista helletta, mittari huitelee kolmenkymmenen asteen tienoilla.

Muistutuksena: .nl-loppuiset sahkopostiosoitteemme lakkaavat olemasta huomisen vappuaaton jalkeen.

***

Our journey started on Thursday but the Netherlands kept its hold on us as long as it could: we were stuck in traffic for three hours and made almost 100 km. We spent the night in Trier in Germany and continued on Friday towards Basel in Switzerland. Of course on the way we found another traffic jam in France but it lasted only half an hour - nothing! On Saturday we drove the rest of the way to Ispra, Italy but it was not too fast: we had to wait over two hours to get in the longest (16 km) tunnel. It might be the same tunnel which was destroyed a couple of years ago when a Belgian truck driver caused an accident, only one lane to each direction was in use, the other two were closed.

Now we are staying in a hotel until Wednesday when we get the keys for the temporary flat and we can start looking for a home.

Little Boy has been increbily brave and has travelled better than expected, hardly any complaints even though the journey has been so slow from time to time. The only worry has been if the removal man will bring all his toys and games to our new home.

Today we went for a little walk in the centre of Ispra. The weather is warm, close to +30 degrees.

Just to remind you: our e-mail addresses which end .nl will be out of use after the end of April.