Eilen tiistaiaamuna kello 8 jälkeen saapui kotiimme neljä rivakkaa hollantilaista muuttomiestä, jotka ryhtyivät hommiin. Perheenäiti vei Pojan tarhaan ja jo siinä ajassa alakerrasta olivat kadonneet sohvat muuttoauton uumeniin ja laatikoita täytettiin täyttä päätä. Miehet olivat selvästi tehneet samaa työtä ennenkin, tavarat katosivat sellaisella vauhdilla, että varastoon meni sellaistakin, mitä sinne ei alunperin pitänyt mennä:

• Perheenisä sai työpaikaltaan läksiäislahjaksi mm. erilaisia hollantilaisia juustoja. Koska ne eivät mahtuneet jääkaappiin, ne laitettiin kylmälaukussa autotalliin. Kaiken pakkaustohinan keskellä muistimme yhtäkkiä: JUUSTOT, mutta se oli siinä kohtaa myöhäistä, autotalli oli tyhjennetty. Juustot mahtavat olla todella kypsiä, kun ne saamme, varsinkin jos sää pysyy lämpimänä.
• Me molemmat katselimme maanantai-iltana kirjahyllyssä olleita italian oppikirjojamme ja mietimme, että ne pitäisi pelastaa, mutta se unohtui kuitenkin. Seuraavan kerran ne muistuivat mieleen siinä vaiheessa, kun hylly oli tyhjennetty ja laatikot työnnetty muuttorekan sisään.
• Pesukoneen kuljetustuet otettiin esille ja laitettiin kylpyhuoneessa wc-istuimen päälle odottamaan kiinnitystä.  Kun niitä sitten tarvittiin, huomattiin, että tehokas pakkaaja oli tyhjentänyt kylpyhuoneen annetun ohjeen mukaan ja tuetkin olivat vilahtaneet laatikkoon. Tästä laitettiin huomautus muuttoasiakirjoihin.
• Olohuoneen pienen lipaston alimmassa laatikossa säilytettiin pojan vaippoja, alustaa ja pyyhkeitä. Varastossa ovat nyt nekin videokasettien, DVD-levyjen ja muun tavaran joukossa.
• Samainen lipasto oli tarkoitus jättää tänne ja antaa pois. Vaan kappas sekin vilahti muuttoautoon. Sinne yritti mennä myös TV-mööpeli, mutta onneksi Perheenäiti kuuli kaapin alla olevien pyörien rahinan pihalta ja ennätti pelastamaan sen.

Mitähän muuta varastoon on mahtanut vilahtaa, mutta emme ole sitä vielä huomanneet?

Yllätykseksemme ovikello on soinut melko tiuhaan näinä kahtena vimeisenä päivänä ja naapurit ovat käyneet toivottamassa meille onnea matkaan. Paljon emme ole naapureiden kanssa olleet tekemisissä, mutta sentään aina vaihtaneet muutaman sanan, kun olemme pihalla tavanneet. Se on näköjään riittänyt ja meidät on laskettu naapurustoon kuuluvaksi niin, että ihan erikseen vielä tullaan käymään, kun nyt olemme lähdössä. Ystävällinen ele.

Nyt asunto kumisee tyhjyyttään, jäljellä on vain kohtalaisen iso keko mukaan otettavaa tavaraa. Ne pakkaamme autoon huomenna ja lähdemme ajamaan kohden Italiaa. Seuraavan kerran päivitämme blogia, kun saamme atk-johdot jossain toimimaan.

***

Yesterday morning after 8 o'clock four Dutch removal men came to pack our house and they started to work immediately. Mummy took Little Boy to day care and when she came back, two sofas were already gone in the removal truck and a lot of boxes were being filled. The men were so fast packing that we lost to storage some stuff which was not meant to go there:

• Daddy got from work as a farewell present some Dutch cheese. As we did not have space in the frigde for them we put them in a cooler box in the garage. Next time we thought about them the whole garage was empty and the cheeses gone. They must be pretty ripe when we finally get them out of the storage.
• On Monday night both Mummy and Daddy were thinking that our Italian books need to be taken out of the book shelf but then forgot it. When Mummy remembered them the book case had been emptied and the study books are now in the storage.
• We put the washing machine's transportation locks on the toilet seat in the bathroom to be ready for installation. But because Mummy told to one of the packers that bathroom is now ready and everything can go the locks had vanished in a box. This we noted in the removal paper work.
• Little Boy's diapers and wipes were stored in a little chest of drawers in the living room. When Mummy thought about them they were already gone to storage along videos and DVD's. The same chest was ment to be left behind and given to someone but the men were too quick with it as well.
• The same also happened to the TV furniture but fortunately Mummy heard it rolling on the back yard and got it back.

We have no idea what else might have gone to storage that we have not yet realised.

To our surprise our door bell has been ringing quite often during these last two days. The neighbours have come to wish us good luck in our new life in Italy. What a nice gesture.

Now the house is empty and there is only a pile of stuff we take with us when we start our journey tomorrow. This blog will be updated next time when we get the computer running again somewhere.