Olemme tutustuneet uuteen maahan ja ympäristöön nyt reilun kolmen viikon ajan, ihmetelleet, kummastelleet ja ihastelleetkin. Pikainen italian kurssi Hollannissa teki tehtävänsä Perheenisän kohdalla, hän käyttelee sujuvasti pientä sanavarastoaan jopa puhelimessa, Perheenäiti ei pahemmin puhu ei pukahda, Poika päästelee kätevästi suomeksi, hollanniksi, englanniksi tai italiaksi hei hei:t, kiitokset ja näkemiinit! No, ehkä tämä kielisolmu tästä aukeaa ajan myötä. Pojan suomenkielen taito joka tapauksessa vain paranee, käyttöön on otettu kolmetavuiset sanat entisten kaksitavuisten typistysten sijaan ja tänään 23.5. hauska s-loppuisten sanojen kääntyminen loppui, enää ei ole lipsi, ylsö, alsa, ulso jne. vaan lippis, ylös, alas, ulos…

Asunto

Väliaikainen kalustettu asunto oli ennakko-odotuksia parempi, kaksi tilavaa makuuhuonetta, olohuone, kylpyhuone ja pikkuruinen keittiö. Perheenäidistä on tullut monitoimikone, keittiön varusteina on kaasuliesi ja omituisella logiikalla toimiva uuni sekä yksireikäinen tiskiallas, tiskikoneesta ei puhettakaan. Pannut kärisevät kaasuun tottumattoman kokkaajan käsissä, mutta siihen on kai paras tottua ja opetella käyttö, kaasu näyttää olevan yleisesti käytössä paikallisissa keittiöissä. Mutta aikaa kuluu ruuan laittoon, kun perunatkin pitää keittää vanhanaikaisesti mikrossa surauttamisen sijaan. Tosin jos Poika saa valita, niin ruokalistalla on pastaa, pastaa ja pastaa, perunat on unohdettu.

Liinavaatehuolto toimii, kerran viikossa tiistaiaamuisin sullotaan likaiset pyyhkeet ja lakanat säkkiin, viedään samassa talossa olevaan pesulaan ja saadaan puhtaat tilalle.

 Pihapiirissä on lapsille pieni leikkipuisto, missä on kaksi liukumäkeä, keinut ja runsaasti pölisevää multaista maata. Sinne Poika on suomalaisten kavereiden kanssa kaivellut jo isot kuopat niin, että maa vain pölisee (höyryää lasten kielellä). Poika on kavereiden kanssa touhutessaan ja pitkin pihapiiriä juostessaan saanut elämänsä ensimmäiset haavat ja ruvet polveen ja kyynärpäähän!

Sää

Säätila on ollut keskimäärin hyvä, parhaimmillaan lämpötila on huidellut lähellä kolmeakymmentä, alhaisimmillaan reilussa kymmenessä asteessa muutaman sadepäivän aikana. Rusketusta on jo tullut varsinkin Pojan nahkaan ja kesävaatteet ovat ahkerasti pyykissä. Rannassa olemme olleet yhtenä päivänä naapurin poikien kanssa, mutta "myrskyaallot" vähän jännittivät Poikaa: ohi huristi järven yli kulkeva yhteyslaiva ja se jätti jälkeensä isot aallot hetkeksi.

Liikenne

Liikenne ei ole lainkaan niin kaoottista kuin Roomassa vietettyjen lomien jälkeen olisi voinut kuvitella. Täällä ajetaan kohtuullisen reippaasti, mutta ei kuitenkaan kaahata. Perheenäitikin on uskaltautunut rattiin muutaman kerran, yksinkin Poika takapenkillä etsimään kauppakeskusta, joka ei lopulta löytynyt ja melkein jouduimme eksyksiinkin yksisuuntaisilla kaduilla pikkukylässä. Onneksi lopulta löytyi tienviitta, joka osoitti kotiinpäin!

Tiet ovat kapeita ja se hirvittää Perheenäitiä ison auton ratissa. Välillä näyttää, että kaksi autoa ei mitenkään voi mahtua ohittamaan toisiaan ja yksisuuntaiset tiet ovat joskus todella kapeita, peilit lähes rapistelevat seinillä ja muureilla roikkuvia muratteja ja muita kasveja. Kertaalleen on pitänyt kääntää sivupeilit sisään, kun peruutimme kapoisessa paikassa. Ehkä tähänkin tottuu tai sitten pitää hankkia joku pieni "kippo", jolla pääsee joka kolosta.

Pankkitili

Pankkitilin avaamisesta meinasi tulla pulma, koska olimme koko perhe liikkeellä ja lapset eivät päässeet pankkiin sisälle! Pankin konttori on Perheenisän työpaikan yhteydessä ja lopulta ongelma ratkaistiin niin, että Perheenäiti ja Poika jäivät odottamaan työpaikan sisääntuloaulaan ja Perheenisä meni konttoriin kaikkien tarvittavien papereiden kanssa ja palasi vajaan tunnin kuluttua pankkihenkilön kanssa aulaan, että Perheenäiti saattoi allekirjoittaa kaikki kupongit ja sai pankkikortin. Siinä odotellessamme tutustuimme taas uuteen suomalaiseen!

Kodin etsintä

Olemme tähän mennessä käyneet katsomassa viittä tai kuutta taloa. Ihan ensimmäinen oli juuri valmistumassa oleva talo, todella hieno ja tilava, mutta pihaa ei ollut nimeksikään. Sen jälkeen katsastimme pari muuta kelvotonta ja totesimme, että ensin nähty olisikin ehkä hyvä, mutta se oli jo mennyt. No, etsintä jatkuu, kaksi viimeksi nähty oli taas lajissaan aivan erilaisia, toinen noin kymmenisen vuotta vanha, toinen 1930-luvulla rakennettu talo, jossa oli korkeat huoneet ja melkoinen lääni pihaa. Uudempaa taloa nyt pidämme mielessä, mutta yritämme päästä katsomaan vielä muitakin, että saamme vertailtavaa hinta/laatutasoon.

Ruoka/ostokset

Ruokakauppoja eli marketteja olemme käyneet katsastamassa muilta saatujen vinkkien perusteella. Siellä olemme äimistelleet hyllyjen väleissä mitä kaikkea onkaan tarjolla ja mitä kaikki mahtaa ollakaan! Vihanneksista kurkku on täällä tyystin eri näköinen kuin missään muualla, ei mitään pitkiä ja suoria kasvihuonekurkkuja, vaan todennäköisesti avomaalla kasvatettuja pieniä ja makoisia. Ruisleipääkin (saksalaista) olemme onnistuneet löytämään! Ja se oli ihan oikeaa hapanta ruisleipää.

Ruuan lisäksi kaupassa on tarjolla juomia jokaiseen makuun. Paikallisilla olutpulloilla on kokoa tuplasti: 66 cm. Nykyisin Perheenisälle ja -äidille riittää pullollinen puoliksi!

Marketit ovat yleensä kylien ulkopuolella eikä niihin pääse ilman autoa. Kävellen on ihan turha yrittää, jalkakäytäviä ei ole ja tien penkereetkin ovat kovin kapeat. Samasta syystä pyöräilykään ei ole pahemmin käynyt mielessä, pyörätiet ovat kovin harvassa.

Kenkäkaupassa olemme poikenneet ja Perheenäiti lähes kiljahteli riemusta, kun hyllyiltä löytyi kokoa 35 olevia kenkiä - eikä pelkästään lasten kiiltonahkamalleja, vaan ihan OIKEITA AIKUISTEN KENKIÄ.

Sosiaalinen elämä

Heti tultuamme tapasimme naapuritalossa asuvan suomalaisperheen ja heidän kauttaan onnistuimme pääsemään mukaan suomalaisten "vappulounaalle" Vapun päivänä. Väkeä oli lähemmäs kolmekymmentä lapsen mukaan laskien eivätkä läheskään kaikki olleet päässeet mukaan. Onnekkaasti monessa perheessä on 2 - 5-vuotiaita poikia, isommissa lapsissa on sitten tyttöjä ja poikia. Poika toivottavasti saa paljon uusia suomenkielisiä leikkikavereita.

Paikallinen kansainvälinen "naisten kerho" Club Donne järjestää erilaista toimintaa äideille ja lapsille. Poika ja Perheenäiti ovat jo kerran osallistuneet äiti-lapsijumppaan ja hauskaa oli. Jumppaa ohjaa saksalainen vanhempi nainen, joka on ollut työssä päiväkodeissa ja se näkyi, touhu oli lasten mieleen ja äiditkin viihtyivät hyppien, pomppien, pallotellen ja juosten. Harmi vain, että jumppatäti on muuttamassa pois tänä kesänä - toivottavasti saamme uuden vetäjän.

Keskiviikkoisin äidit ja lapset ja kokoontuvat leikkimään ja tapaamaan toisiaan joko kerhotalolle tai kauniilla säällä asuinalueemme leikkipuistoon. Siellä olemme tavanneet saksalaisia, englantilaisia, belgialaisia ja hollantilaisia äitejä ja lapsia. Torstaisin tapaavat pienten vauvojen äidit, mutta sinne ovat nämä isommatkin alle kouluikäiset tervetulleita.

Tekemistä siis alkaa vähitellen olla ja toivottavasti saamme pian hyviä uusia leikkikavereita. Joka tapauksessa emme ole jääneet neljän seinän sisälle kykkimään, vaan yritämme löytää tekemistä ja seuraa. Ja tähän lopuksi korjaus edellisiin postauksiin: belgialainen rekkakuski kolaroi Ranskassa Mont Blancin tunnelissa, ei täällä San Gotthardissa, se on jostain muusta syystä remontissa.

***

The first three weeks are now over and have given us lots to wonder about. Our quick Italian course in the Netherlands made wonders with Daddy, he is using fluently his small vocabulary and knowledge of Italian even on the phone, Mummy's brain "overdosed" and she doesn't say too many words, but Little Boy is already saying Hello, Thank You and Good Bye in Finnish, in Dutch, in English and in Italian. Hopefully we all will learn this language in the long run. Anyway, Little Boy's Finnish has improved a lot during this May, he is now using words with three syllables instead of old shortened two syllable versions and on 23 May he suddenly stopped turning around word which ended with a vowel and letter s: his friend Linus is no more Linsu!

Flat

Temporary furnished flat is better than we expected, two big bedrooms, living room, bath room and a small kitchen. The kitchen is equipped with a gas cooker, oven which works quite strangely and only one sink, no dishwasher. Mummy is not used to gas cooker so there is usually a lot of smoke in the kitchen while she tries to adjust the flame correctly. Well, Mummy needs to get used to the gas, it seems to be very common in local kitchens. Nowadays takes a lot of time to cook, 30 minutes to boil the potatoes instead of 3 minutes in a microwave. But if we ask what Little Boy wants, the answer is "pasta, pasta, pasta", no potatoes any more.

On Tuesday mornings we collect our dirty linen and towels, put them in a big sack, take them to the laundry room and change them for clean ones. Good service!

In this area there is a small playing ground for the children with two slides, swings and a lot of dusty ground to dig holes. Little Boy has got his first cuts on knees and elbows while running around the yard with his friends.

Weather

Weather has been pretty good, mainly sunny close to 30 degrees, only a few rainy and cold (+ 12) days. Little Boy has already got sun tan and all the summer clothes are constantly in the washing machine. One day we went to the beach with the other Finnish boys but big waves scared Little Boy: a fairly big boat crossing the lake left behind some waves.

Traffic

Traffic is not as bad as we expected after our holidays in Rome a few years back. Even Mummy has driven a few times and also alone with Little Boy on the back seat as we went looking for a shopping centre. We did not find it and almost got lost on one way streets in a small village. Luckily we finally found a traffic sign pointing the right direction back home.

The roads are narrow and it scares Mummy while driving a big car. Sometimes it looks like it is impossible for two cars to pass each other and some one way streets are so narrow that the side mirrors almost touch the plants growing on the walls. Once we had to turn the mirrors in while reversing on a small road. Maybe this gets easier by the time or we need to buy some tiny car which can fit on any street.

Bank account

Opening a bank account was a little problematic as they didn't want to let small children inside. The bank is located by the gate of Daddy's work and finally the problem was solved so that Mummy and Little Boy waited at the reception area of the Institute while Daddy went in the bank to give all necessary details and then returned with the bank clerk so that Mummy could sign all the papers and got her PIN Pass.

Finding a home

So far we have seen five or six houses. The first one was a new house which still needed some finishing touches, really beautiful and spacious but there was hardly any yard outside. After that we saw two other houses which were no good and thought that maybe the first one would be ok - but it was gone already. So we are still looking, the last two were so different compared to each other: first fairly new, the other built in the 1930's, big rooms and a huge garden. The new was more to our taste but we still want to see few more to compare the prices.

Food/shopping

We have found some grocery stores/super markets on our own and also got some hints from our friends here. Once again we need to get used to something totally different and try to find out what everything is. Local cucumber is absolutely different from anything we have seen before, not long, thin and straight ones but small, ugly and tasty - probably grown outside instead of in a green house. We also found good rye bread, from Germany.

A car is necessary to get to the shops and super markets, they are located outside the villages and there are no side walks for pedestrians and also no bicycle lanes.

We once went to a shoe shop and Mummy was almost screaming with joy, there were real adult shoes on size 35!

Social life

Immediately when we arrived to our flat we met a Finnish family and they took us to a Finnish "May Day Lunch" on 1^st May. There were probably 30 people, adults and children, and not all Finns were able to come. Lucky for us, there are quite a lot 2 to 5 year-old little boys. Hopefully our Little Boy gets many Finnish speaking friends.

Local international women's club Club Donne organises all sorts of activities for mums and kids. We have already taken part to a gymnastics for mums and kids and had good fun. On Wednesdays mums and kids meet each other either at the Club House or in the playing ground outside our flat if the weather is fine. There we have met German, English, Belgian and Dutch mothers and children.

We are trying to keep ourselves busy and hopefully get new friends.

And finally a correction to an earlier posting: Belgian truck driver destroyed the Mont Blanc tunnel in France, not here in San Gotthard, it is under construction for some other reason.

.