Elämä Nasun talossa alkaa asettua arkisiin uomiinsa. Perheenäidistä on tullut autonkuljettaja: aamuisin ensin viedään Perheenisä töihin ja sen jälkeen Poika kouluun, iltapäivällä Poika pitää hakea kotiin ja vielä illansuussa Perheenisä työpaikalta. Joinakin aamuina Perheenisä vie Pojan kouluun ja tuo kotiin, mutta silloin Perheenäiti on jumissa kotona koko päivän, ilman autoa ei pääse oikeastaan mihinkään - paitsi takaportista lähimetsään. Vaan eipä sielläkään yhtenään viitsi käydä, ellei satu keräämään kastanjoita - niiden piikkisiä kuoria tippuu nyt puista. Ja samalla saa väistellä suuria ruskeita etanoita, yäks.

Laatikoita on vielä purkamatta, ne kaikkein epätoivoisimmat, joissa on toki tarpeellista tavaraa, mutta jota ei tarvita ihan nyt heti - eikä viimeiseen kahdeksaan vuoteen, kun ovat olleet kellarikomeron tai vintin perällä. Vaan poiskaan niitä ei voi heittää, vanhoja valokuva-albumeja, opiskelupapereita ym. Kirjat ovat edelleen laatikoissa autotallissa, niille ei oikein ole paikkaa, ainakaan kaikille. Keittokirjat sieltä täytyy käydä kaivamassa esiin ja jotain muutakin tarpeellista, mutta suurin osa jäänee ainakin nyt alkuunsa laatikoihin.

Kun etsimme taloa, yritimme katsoa, että ihan lähinurkalla ei olisi kirkonkelloa, ne kun kolkkaavat täällä melko usein ja myös aikaisin aamulla. No, kirkko ei ole aivan lähellä, mutta oma "kolkutin" meillä on: lämpöpatterit. Lämmitys on nyt laitettu päälle, koska öisin on viileää, neljän asteen tienoilla. Ja kun kylmintä on öisin, niin tietysti lämmityskin käy tiheästi ja silloin yläkerran patterit yltyvät napsaamaan ja kolisemaan metallisella äänellä samaan tahtiin kuin patterit lämpiävät ja jäähtyvät, alakerrassa tietysti on hiljaista! Pojan huoneen patteri sentään on hiljaa, mutta työhuoneen ja makuuhuoneen patterit kilkkaavat niin lujaa, että ne täytyy pitää kiinni - Perheenisä ja Perheenäiti nukkuvat aika "raikkaassa" ilmassa untuvapeiton alla.

Perheenisä tilasi lankapuhelinliittymän Internetin kautta ja jäi odottelemaan vastausta. Kun sitä ei kuulunut, Perheenisä soitti puhelinlaitokselle ja huonon yhteyden läpi sai lupauksen, että soittavat seuraavana päivänä. Vaan ei kuulunut soittoa ja niin Perheenisän italialainen työtoveri lopulta soitti ja sai asian järjestymään, puhelin luvattiin kytkeä maanantaina 15.10. Meni pari päivää ja puhelinlaitokselta soitettiin ja kysyttiin tarvitaanko myös Internet-yhteys. Kun vastaus oli myönteinen, molemmat luvattiin tulla asentamaan perjantaina 19.10. iltapäivällä ja aika vahvistettiin vielä tekstiviestilläkin. Puhelinmies tulikin ajallaan, pyysi puhelinkoneen ja kokeili toimiiko: ei. Sen jälkeen mies asensi puhelinpistokkeeseen jonkin laitteen, ajoi autolla 30 metriä portilla olevan puhelinkeskuksen luokse, aiheutti pienen liikenneruuhkan pihaan pyrkijöiden kanssa, peruutti takaisin, kävi katsomassa pistokkeessa olevaa laitettaan ja sanoi tulevansa takaisin tunnin tai kahden kuluttua. Kolmen tunnin kuluttua mies palasi, irrotti laitteensa, testasi linjan puhelimella ja lähti. Onneksi puhelinasentaja puhui muutaman sanan englantia, muuten suurin osa tästä toiminnasta olisi jäänyt Perheenäidille aika hämärän peittoon. Nyt meillä on puhelin ja viikonlopun aikana Perheenisä viritti netinkin käyttökuntoon.

Lämpöisten päivien (+ 18) ja kylmien öiden jäljiltä olemme kokeneet ensimmäiset pelloilta ja joista nousevat sumut aamuisin, pahimmillaan näkyvyys on ollut vain reilut kymmenen metriä - siltä se ainakin tuntui Perheenäidistä auton ratissa kolmeakymppiä körötellessä. Olemme kuulleet, että näitä hernerokkasumuja on tiedossa lisää talven myötä.

Nasun talon takapihalle on noussut sauna! Paikalliset suomalaiset hankkivat vuosi sitten Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelle telttasaunan ja lunastivat sen sitten itselleen. Perheenisäkin osti "saunaosakkeen", haki paketin työtoveriltaan meille ja sauna koottiin pari viikkoa sitten sunnuntaina takapihallemme. Löylyt siellä on jo heitelty jo pariin kertaan. Jos sauna on kovin pitkään paikoillaan niin seuraavaksi sieltä täytyy käydä leikkaamassa nurmikko!

Olemme ihmetelleet, kun postilaatikkomme on pari viimeistä viikkoa pysynyt tyhjänä, vaikka ainakin Suomen Kuvalehden olisi pitänyt tulla - kaksi ensimmäistä lehteä Nasun taloon ehti tulla muuton jälkeen. Viime viikolla kuulimme naapurilta, että postissa ei ole tarpeeksi henkilökuntaa postin jakeluun, ne pitää hakea postitoimistosta. Niinpä Perheenäiti sai tehtäväkseen postitoimiston etsimisen. Onneksi mukaan lähti täällä jo pidempään asunut tuttava neuvomaan reittiä. Vaan kylällä olikin viikoittainen markkinapäivä ja kadut suljettu juuri postin kulmilta. Lopulta posti löytyi ja asia saatiin osittain huitomalla, osittain englanniksi ja italiaksi selvitettyä: nimet ja osoite lappuun ja tulkaa takaisin parin tunnin kuluttua, kun tässä täytyy tehdä töitäkin eikä kaiken aikaa käydä kaivelemassa postikasoja, sanoi virkailija. Palasimme kenkäostoksilta parin tunnin kuluttua ja luukulta ojennettiin YKSI löytynyt kirje! Ei ollut Perheenäidillä riittävästi kielitaitoa kysyä missä ne Kuvalehdet ja kaikki muukin mahtavat olla. Odottelemmepa siis, että postilaitokselle saataisiin palkattua jakelija…

Pojan koulu sujuu mukavasti ja ensimmäiset sanatkin sieltä on jo opittu: mamma mia, no! Tällä hetkellä Poika on koulussa vain puolikkaan päivän, mutta kunhan syöminen alkaa sujua, niin sitten sinne voi jäädä koko päiväksi leikkimään kavereiden kanssa. Nyt tusinan verran lapsia harjoittelee lokakuun loppuun asti syömistä pienemmässä ryhmässä sillä aikaa, kun muut ovat isossa ruokasalissa - ja siellä riittää meteliä.

Kouluun on pitänyt viedä kaikenlaista, välillä ohjeet annetaan kirjallisesti, kun ihan kaikkea Perheenäiti ei vielä ymmärrä. Kolme erilaista askartelu- ja värityskirjaa on tuotu kotiin päällystettäväksi, vahaliidut on viety kouluun samoin kuin isot paketilliset nenäliinoja ja kosteuspyyhkeitä. Viime viikolla ommeltiin käsipyyhkeisiin ja ruokalappuihin keltaiset joutsenet (Pojan oma symboli) ja vietiin jarrusukat liikuntahetkiä varten.

Pienen retkenkin koululaiset ovat jo tehneet, parin korttelin päähän kirkkoon. Pojan mukaan siellä kuunneltiin radiota, hm… Ja ensimmäiset pienet askartelut on saatu kotiin, mummujen päiväksi (2.10., vastaava kuin äitien- ja isänpäivä) lapset olivat painaneet kädenjäljet papereihin ja ne saatiin kotiin mummulle ja mummille lähetettäväksi.

***

Our life in the Piglet's House is settling to be normal. Mummy has become a chauffeur: in the mornings she first drives Daddy to work and then Little Boy to school, in the afternoon picks up Little Boy and in the evening Daddy from work. Some days Daddy takes Little Boy to school and picks him up but then Mummy is stuck at home the whole day without the car and can't go anywhere - except through the back gate to the little forest. But there is not much to do unless you want to pick chestnuts, they are falling from the trees at the moment.

There are still boxes to be unpacked, the most desperate ones which of course contain useful stuff but which is not needed immediately - or for the last eight years when it has been hidden either in cellar or in the attic. But you can't throw away old photo albums, papers from university etc. All the books are still in boxes, there is not really a place for them, at least for all of them. Cookery books need to be found and some other useful books but the rest of them remain boxed for the time being.

When we were looking for a house we tried to make sure there wasn't a church bell in the vicinity as they tend to ring here quite often and also early in the morning. There is no church very nearby but we still have our own "bell", the radiators. We have switched on the heating as the nights are quite chilly, around 4 degrees. When the heater is on during the night the radiators upstairs click and bang metallically when they warm up and cool down again, downstairs it is all quiet! Luckily Little Boy's radiator is quiet, but the ones in study and in the bedroom make such a noise that they need to be turned off - it is very "fresh" in Mummy's and Daddy's bedroom.

After warm days (+18 C) and cold nights we have experienced the first fogs rising from the fields and rivers in the morning. At it's worst the visibility has been 10 meters - at least that what it looked like to Mummy while trying to see something and drive the car on 30 km/h. We have heard that more of these dense fogs will be seen during the winter months.

There is a sauna in the back yard of Piglet's house! Local Finnish people from Daddy's work got a tent sauna a year ago for the Finnish EU Presidency and after that bought it for themselves. Daddy also bought a "sauna share", went to pick up the package from a colleague and during the weekend two weeks ago we built the sauna in the back yard. It has been in use already twice. If the sauna is left too long on its place next we need to mow the lawn inside of it!

We have been wondering the last two weeks the emptiness of our mailbox as we know there should have been at least two magazines from Finland - we got them delivered during the first two weeks after our removal. Last week our neighbours told that there is not enough personnel in the post office and so nobody to deliver the mail and we need to go to the post office to pick up our mail. So Mummy got the task of finding the post office, luckily a friend who had been living here a longer time came to guide Mummy. But as it happened is was a market day in the village and the streets near the post office were closed. In the end the post was found and Mummy managed to ask for the mail using some English, few words of Italian and the rest with "sign language" and was asked to write name and address on a piece of paper and was told to come back in two hours as they need to do some real work and not go digging the mail sacks all the time! Mummy and friend came back in two hours after having bought some shoes and she was given ONE letter! At this point Mummy gave up as she didn't have enough words to ask for the missing magazines and everything else. Hopefully they get a postman pretty soon…

Little Boy's school is going well and he even has learned his first words of Italian: mamma mia, no! At the moment Little Boy is at school only half a day but when he starts to eat properly he can stay there the whole day to play with his friends. At the moment a dozen of kids are practising eating separately in a small group until the end of October while the others are in a big lunch room - and that is one noisy place.

All sorts little things have been needed at school - sometimes the list has been given in written form as Mummy does not understand everything. So far Little Boy got three different colouring and play books which needed to be covered and he also needed wax crayons and a big package of tissues and wet wipes. Last week Mummy sewed yellow swans (Little Boy's symbol) on his hand towels and bibs and bought sticky socks for "gymnastics".

They have already made a small outing to the local church two blocks away from the school. Little Boy said they listened to the radio there, hm… Little Boy has also brought home his first handiwork which they made for Grandmothers day (2 October): a picture of hand painted on a piece of paper to be given/sent to grandmothers in Finland.